Aramea on Lähi-idässä käytetty seemiläinen kieli. Vanhimmat aramean kieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa (nykyinen Israel), ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia.
muokkaa Historia
Aramealaiset asettuivat nykyisen Syyrian, Irakin ja Itä-Turkin alueelle n. 1100-luvulla eaa. 900-luvulta eaa. alkaen Syyrian alueella omaksuttiin foinikialaiseen kirjaimistoon perustuva kirjoitusjärjestelmä ja ensimmäinen yhtenäinen aramean kirjakieli, jota käytettiin aramealaisissa kaupunkivaltioissa. Assyrian valtakunnan alistettua aramealaiset valtansa alle, arameasta tuli Assyrian valtakunnan käyttämä virallinen kieli 740-luvulla eaa. Persian valtakunnan hallitsija Darius I julisti aramean valtakunnan läntisen osan viralliseksi kieleksi n. 500 eaa. Ajanlaskun alun tienoilla aramea oli myös juutalaisten yleisimmin puhuma kieli.
600-luvulta alkaen arabia syrjäytti aramean Lähi-idän valtakielenä.
Nykyään aramean kielen eri muodoilla on noin parisataatuhatta puhujaa, enimmäkseen Syyriassa ja Irakissa sekä paljon siirtolaisina Euroopassa. Sitä puhuvat etenkin assyrialaiskristityt.
muokkaa Aramean eri muodot
Aramea on asiallisesti joukko eri aikoina ja eri paikoissa puhuttuja sukulaiskieliä jotka eivät ole läheskään keskenään ymmärrettäviä. Aramean kirjakielestä on useita eri kausina ja eri alueilla syntyneitä versioita.
Eräitä aramean muotoja ovat:
- muinainen aramea, aramean vanhin kirjallinen muoto, jota käytettiin Syyrian kaupunkivaltioissa sekä Assyrian ja Babylonian valtakunnissa
- imperiaalinen aramea joka kehittyi Persian valtakunnassa
- syyrian kieli jota on käytetty manikealaisten ja itäisten kristittyjen parissa
- mandealainen aramea joka on mandealaisten uskonnollinen kieli
- nykyaramea
