Jakas reklama 

 

Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

muokkaa T

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö


muokkaa Karl Edvard Takkula

muokkaa Karl Yrjö Ilmari Takkula

muokkaa Juho Leonard Takkula

(13. maaliskuuta 1898 Kalajoki – 29. joulukuuta 1972) oli suomalainen jääkäri. aliupseeri ja työmies. Hänen vanhempansa olivat mylläri Juho Heikki Takkunen ja Lyydia Johanna Enqvist sekä puoliso Hanna Loviisa Perttula. Liittyi 14. syyskuuta 1916 vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n Täydennysjoukkoon ja 12. kesäkuuta 1917 1. komppaniaan. Hänet ylennettiin Jefreitteriksi 11. helmikuuta 1918 ja hän saapui Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Sisällissodassa hän harjoitti värvättyjä joukkoja sekä osallistui Oulun Pataljoonan konekiväärikomppaniassa joukkueenjohtajana Luhalahden, VIljakkalan ja Mannanmäen–Kyröskosken taisteluihin. Haavoittui Kyröskoskella. Sisällissodan jälkeen osallistui Aunuksen retkikuntaan ja osallistui Säämäjärven rintaman taisteluihin. Oli Paraisten Kalkkivuori Oy:n palveluksessa 1922–1953. Talvisodassa hän toimi ryhmänjohtajana Jalkaväen Koulutuskeskus 10:ssä ja jatkosodassa väestönsuojelutehtävissä Paraisilla. Haudattu Paraisille. Ylennykset: (Jefreitteri) aliupseeri 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Vapaudenmitali 1. lk, Talvi- ja jatkosotien Muistomitalit. (Sotavuodet Kalajoki, Kalajoen veteraanijärjestöt 1991)

muokkaa Juho Leonard Takkunen

(13. maaliskuuta 1898 Kalajoki - 29. joulukuuta 1972) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat mylläri Juho Heikki Takkunen ja Lyydia Johanna Ekqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Henna Lovisa Perttulan kanssa. Takkunen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 14. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917. Takkunen astui suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 jefreitteriksi ylennettynä ja saapui Suomeen 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen jääkäreiden etukomennuskunnan mukana Vaasaan. Hänet määrättiin Ouluun harjoittamaan värvättyjä joukkoja. Takkunen määrättiin sisällisotaa käyvään Valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa ja Mannanmäen-Kyröskosken akselilla. Hän haavoittui pahasti Kyröskoskella 20. maaliskuuta 1918 ja palasi takaisin joukko-osastoonsa 7. toukokuuta 1918. Armeijasta hän erosi 28. kesäkuuta 1918 ja liittyi kesällä 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän kuului täydennyspataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Säämäjärvellä. Retkikunnasta hän erosi 7. elokuuta 1919. Myöhemmin hän työskenteli työmiehenä Paraisten kalkkivuori oy:n palveluksessa. Takkunen osallistui talvisotaan ryhmänjohtaja JAlkaväenkoulutuskeskus 10:ssä. Jatkosotaan hän osallistui väestönsuojelu tehtävissä Paraisilla. Hänet on haudattiin Paraisille. Ylennyksset: Jefreitteri 7. helmikuuta 1918, Aliupseeri toukokuussa 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

muokkaa Kustaa Leander Talasmäki myöh. Talas

muokkaa Vilho Villiam Tallberg

(7. syyskuuta 1895 Viipuri - 1. toukokuuta 1933) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirjaltaja Vilhelm Andreas Tallberg ja Matilda Keinonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Elna Lahja Ruohosen kanssa. Tallberg kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista klassillista lyseota. Tallberg työskenteli konttoriapulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915, missä hän toimi komppanian lääkintämiehenä. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Toimi komppanian lääkintäsotamiehenä. Tallgren suoritti Saksassa lääkintäkurssit Lockstedtissa ja Lihaussa. Tallgren saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan lääkintäaliupseeriksi 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin huhtikuun alussa niin ikään lääkintäaliupseeriksi 6. Jääkiirirykmentin 16. jääkäripataljoonaan ja hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen Tallberg palveli lääkintäaliupseerina eri komppanioissa 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi myöhemmin muuttui Kajaanin sissipataljoonaksi. Armeijasta hän erosi 16. helmikuuta 1919 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 15. helmikuuta 1919 paikallispäälliköksi Muhoksen suojeluskuntaan, mistä hän siirtyi 1. lokakuuta 1919 paikallispäälliköksi Oulujoen suojeluskuntaan. Oulujoelta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1920 harjoituspäälliköksi Perkjärven suojeluskuntaan. missä hän palveli vuoden loppuun saakka, jolloi hän eri suojeluskunnasta ja siirtyi konttoriksi Myllyosakeyhtiö Eloon ja palveli yritystä vuoteen 1923 saakka. Vuonna 1923 hän siirtyi konttorimyyjäksi ja matkustajaksi Oy Savo-Karjalan tukkuliikkeeseen Mikkeliin. Seuraavaksi hän vaihtoi työpaikkaa vuonna 1924 ja siirtyi edustajaksi Hyppösen kenkätehtaalle Mikkeliin ja edelleen myyjäksi Oy D. V. Widbom ab:n rautakauppaan Poriin, kunnes vuonna 1927 hän siirtyi Kuljetuskeskus oy:n työnjohtajaksi Viipuriin. Viipurissa hän sairastui keuhkotautiin ja oli hoidettavana eri parantoloissa kunnes kuoli 1. toukokuuta 1933 ja haudattiin Viipuriin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 27. maaliskuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

muokkaa Viktor Fride Tallgren ent. Michaelsson

(käytti Saksassa peitenimeä Gustafsson), (15. huhtikuuta 1892 Kokkolan maalaiskunta - 15. kesäkuuta 1961) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Gustav Michelsson ja Maria Sofia Rönnqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Sylvia Viklundin kanssa. Tallgren kävi kansakoulun. Tallgren työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 2. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917. Tallgren saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajaksi ensin 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 3. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan 13. maaliskuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1918 Helsingin jalkaväkirykmenttiin, josta muodostettiin ensin Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l ja myöhemmin Porin rykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina eri komppanioissa. Uudenmaan rykmenttiin hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1921, missä hän toimi 7. komppaniassa ase- ja varusmestarina, komppanianvääpelinä ja koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi 31. maaliskuuta 1923 ja siirtyi tullilaitoksen palvelukseen 24. huhtikuuta 1923 alkaen ja toimi tullivahtimestarina Helsingin tullikamarissa. Hänet haudattiin Honkanummen hautausmaahan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 1. heinäkuuta 1918, Vääpeli 16. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk. , Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

muokkaa Paavo Talvela aik. Thorén

muokkaa Juho Simo Talvitie

muokkaa Paavo Bertel Tamminen

muokkaa Hjalmar Tammisalo

(10. lokakuuta 1896 Viipuri), (syntymäaika ja tiedot vanhemmista olivat hänen itsensä ilmoittamia, eikä niitä ole voitu varmistaa) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat Kosti Uloschewitsch ja Viivi Kankkunen. Tammisalo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 29. helmikuuta 1916, mutta hänet lähetettiin vankileirille, koska hänet todettiin vihollismaan kansalaiseksi (Venäjän kansalainen). Hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan ei ole saatu tietoja.

muokkaa Jaakko Nestori Tanelinmäki

muokkaa Spero Toivo Tanner

muokkaa Aarne Elias Tanskanen

muokkaa Kaarlo Johannes Tapio

(2. heinäkuuta 1891 Ii) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Kaarle Tapio ja Anna Maria Eversti. Tapio työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 31. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 21. joulukuta 1915 ja laskettiin siviilitöihin 27. helmikuuta 1916. Tapio palasi Suomeen vuonna, missä hän harjoitti punakaartilaisia Rovaniemellä ja liittyi myöhemmin Muurmannin legioonaan, mutta siirtyi sieltä bolsevikkien puolelle. Hän matkusti myöhemmin Pietariin missä suoritti puna-upseerikurssin ja kaatui Judenitein armeijaa vastaan käydyissä taisteluissa. (tieto on tarkistamaton).

muokkaa David Tarkiainen

(10. toukokuuta 1883 Leivonmäki - 2. helmikuuta 1956) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Abel Tarkiainen ja Ulla Karjalainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Anna Agneta Nordbergin kanssa josta hän erosi vuonna 1930. Tarkiainen työskenteli maalarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 14. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 21. jonlukuuta 1915 ja laskettiin siviilitöihin 15. maaliskuuta 1916 ja palasi Suomeen syksyllä 1918 ja toimi sen jälkeen maalarina eri puolilla Suomea.

muokkaa Juhani Tarvainen

(28. heinäkuuta 1896 Kolari - 11. syyskuuta 1956) oli suomalainen jääkäriylikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Tarvainen ja Margareta Örn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922-33 Anna Sofia Hyypiön kanssa josta hän erosi vuonna 1933 ja avioitui uudelleen vuonna 1934 Jenni Emilia Kärppän kanssa. Tarvainen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1916, josta hänet laskettiin hänen sairautensa takia siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Takasin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja liittyi Viron vapaussotaan lähtevään Pohjan Poikain rykmenttiin, missä hän toimi kuormastopäällikön apulaisena 1. pataljoonassa. Hän otti osaa Viron vapaussodan taisteluihin Valkissa, Koikylässä, Marienhurgissa ja Petserissa. Viron vapaussodasta palattuaan hän liittyi heimosotaan lähtevään Pohjois-Inkerin vapaajoukkojen 2. pataljoonaan. Sotien jälkeen hän toimi uutarina Rovaniemellä. Tarvainen osallistui talvisotaan suutarina Erillispataljoona 27:ssä. Jatkososdan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 33:n kranaatinheitinkomppaniaan, mistä hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 817. Ilmasuojelukomppaniaan. Hänet haudattiin Rovaniemelle. Ylennykset: Kersantti Viron armeijassa 1. kesäkuuta 1919, Kersantti 1941, Ylikersantti 1944. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

muokkaa Kaarle Edvard Tarvonen

(23. toukokuuta 1893 Lappajärvi - 4. huhtikuuta 1939) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Loviisa Tarvonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Lyydia Aili Pellisen kanssa. Tarvonen kävi kansakoulun ja oli oppilaana Orismalan maanviljelyskoulussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 7. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, mistä hänet lähetettiin 22. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi takaisin sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi liikeapulaisksi Kortesjärvelle. Vuodesta 1922 alkaen hän toimi puutavaraliikkeen harjoittajana, kunnes vuonna 1923 hän siirtyi Oy Haraldin sahan palvelukseen ja palveli yritystä seuraavaan vuoteen saakka, jolloin siirtyi 1. joulukuuta 1924 alkaen työnjohtajaksi S. R. Ericsonin puutavaraliikkeen Uuteenkaarlepyyhyn. Hänet on haudattiin Kauhavan uuteen hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

muokkaa Paavo Vihtori Tassari

(22. maaliskuuta 1889 Kauvatsa - 17. toukokuuta 1962) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Eskola ja Maria Hermonen. Tassari kävi kansakoulun ja Porin kauppakoulun vuosina 1907 - 1909. Hän työskenteli hetken Sanomalehtien tietotoimistossa ja kauppamatkustajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 26. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 19. marraskuuta 1916, mutta palasi takaisin komppaniaansa 3. maaliskuuta 1917. Tassati toimi Libaussa 3. komppanian miehistölehti Vimppelin toimittajana. Tassari saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 2. jääkärirykmentin esikuntaan, mistä hänet siirrettiin 14. huhtikuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa ja Nuoraalla. Sisällissodan jälkeen hän palveli 2. komppanian koulutusaliupseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta muodostettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Sissipataljoonasta hänet siirrettiin 16. tammikuuta 1919 alkaen 2. Divisioonan esikuntaan. Armeijasta hän erosi helmikuussa vuonna 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Rajamaan suojeluskuntain vartiopataljoonan adjutanttiksi, missä tehtävässä hän toimi 23. maaliskuuya - 18. kesäkuuta 1919 välisen ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin paikallispäälliköksi Pusulan suojeluskuntaan ja toimi tehtävässä 1. heinäkuuta - 1. syyskuuta 1920 välisen ajan. Myöhemmin hän sairasteli paljon ja oli hoidettavana useissa sairaaloissa, mutta teki kumminkin työmiehen töitä Kauvatsassa. Hänet haudattiin Kauvatsaan. Ylennykset: Vääpeli 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

muokkaa Jarl Gustaf Gideon Taucher

muokkaa Aapeli Tauriainen

(1. toukokuuta 1887 Suomussalmi - 6. marraskuuta 1929) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Abraham Tauriainen ja Juhana Hemmintytär. Tauriainen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 7. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. maaliskuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin. Takaisin suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja asettui työmieheksi Pohjois-Suomeen.

muokkaa Emil Edvard Tauriainen

(21. lokakuuta 1895 Tervola - 1. lokakuuta 1965) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Antti Tauriainen ja Kaisa Oinas. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Kaisa Hiltulan kanssa. Tauriainen kävi kansakoulun ja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Tauriainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin kuormaston päälliköksi 24. maaliskuuta 1918 alkaen 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja osallistui taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen Tauriainen palveli 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Hän toimi pataljoonassa 3. komppanian koulutusaliupseerina. Hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 Terijoen rajavartiopataljoonan 3. komppanian vääpeliksi. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja asettui sen jälkeen Kemin maalaiskuntaan, missä toimi muun muassa Kemin uittoyhdistyksen moottorimiehenä aina vuoteen 1938 saakka. Myöhemmin hän toimi Valtionrautateillä lämmittäjänä. Talvisotaan Tauriainen osallistui Kemin vartiokomppanian Isohaaran vartion päällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin talousaliupseeriksi Kenttätykistörykmentti 14:n 7. patteriin. Hänet haudattiin Kemin maalaiskuntaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 14. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

muokkaa Juho Heikki Tenhunen

(1. marraskuuta 1888 Rovaniemi - 24. marraskuuta 1926) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Julius Tenhunen ja Hilda Maria Klint. Hänet vihittiin avioliittoon 1919 Elise Helena Jernvallin kanssa. Tenhunen kävi kansakoulun ja työskenteli maanmittausapulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 2. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 15. toukokuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin. Takaisin pataljoonan thteyteen hän palasi 15. elokuuta 1917 omaan joukko-osastoonsa, josta hänet kumminkin siirrettiin takaisin täydennysjoukkoon 30. joulukuuta 1917. Takaisin Suomeen hän palasi Tornion kautta 14. maaliskuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä 16. maaliskuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Valkoiseen armeijan 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, missä hän toimi muonitusaliupseerina ja otti osaa sisällisodan taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen Tenhunen siirrettiin 10. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 20. helmikuuta 1919 ja siirtyi maanmittausapulaiseksi Turuun ja myöhemmin Jyväskylään. Ylennykset: Aliupseeri 16. maaliskuuta 1918, Kersantti 12. heinäkuuta 1918, Varavääpeli 27. heinäkuuta 1918, Vääpeli 24. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

muokkaa Yrjö Pietari Tenhunen

muokkaa August Eevert Tenno

(14. elokuuta 1897 Kemin maalaiskunta - 25. elokuuta 1917) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Juho Vilho Tenno ja Maria Amalia Kursu. Tenno työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, mistä hän joutui 26. lokakuuta 1916 keuhkotaudin tähden sairaalaahoitoon ja kuoli saamaansa tautiin Johannisthalin sairaalassa Stettinissä 25. elokuuta 1917. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

muokkaa Elias Teppola

muokkaa Aleksis Tervainen

(30. huhtikuuta 1883 Jyväskylän maalaiskunta) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies David Tervan ja Vilhelmiina Henriksson. Tervanen toimi työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 29. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin. Takaisin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen ja asettui Kemin seudulle, missä hän toimi työmiehenä.

muokkaa Emil Tervasmäki

muokkaa Johan Jaakko Tervo

muokkaa Kaarlo Einari Teräsmö ent. Pettersson

muokkaa Kalle Teräväinen

(2. huhtikuuta 1887 Viipuri – 4. huhtikuuta 1924) oli suomalainen jääkärialikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Elias Teräväinen ja Maria Sorvali. Teräväinen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:ään 13. lokakuuta 1915, mutta lähetettiin 18. lokakuuta 1915 Havelbergin vankileirille, josta hänet laskettiinmyöhemmin siviilitöihin Saksaa. Takaisin Suomeen Teräväinen palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 17. joulukuuta 1918 alikersantiksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin Savon Jääkärirykmentti n:o 3:n (tunnettiin myöhemmin nimellä Uudenmaan rykmentti) 5. komppaniaan, missä hän palveli 9. huhtikuuta 1919 saakka, jolloin hän siirtyi työmieheksi ja työskenteli ympäri maata.

muokkaa Juho Paul "Paavo" Teukku

muokkaa Arvo Immanuel Thauvón

muokkaa Lauri Taavetti Tiainen

muokkaa Ville Tiainen

(1. elokuuta 1894 Kitee – 25. kesäkuuta 1927) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Tiainen ja Maija Liisa Gröhn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Selma Ellilän kanssa. Tämä Kiteeläinen nahkateknikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:ään 5. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. maaliskuuta 1916. Suomeen hän palasi joulukuussa 1918 ja harjoitti sen jälkeen kenkäkauppaa Forssassa. Myöhemmin hän toimi Iin suojeluskuntatalon ravintolanpitäjänä ja sen jälkeen talonomistajana Haapavedellä. Hän kuoli keuhkotautiin 25. kesäkuuta 1927.

muokkaa Antti Tiilikainen

(26. maaliskuuta 1892 Rautavaara – 17. maaliskuuta 1924 Turku) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tobias Tiilikainen ja Maria Sofia Lievonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Anna Maria Nousiaisen kanssa. Tämä rautavaalalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 31. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin myöhemmin siviilitöihin. Hän palasi Suomeen vuonna 1919 ja toimi liikemiehenä Rovaniemellä ja Turussa.

muokkaa Uuno Vilhelm Tiirikkala

muokkaa Juho Eemil Tiitu

(7. huhtikuuta 1894 Lapua – 12. tammikuuta 1974) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Yrjö Kustaa Tiitu ja Anna Loviisa Yrjöntytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Elli Katariina Pouttun kanssa. Tiitu työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 12. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin 12. huhtikuuta siviilitöihin Saksaan. Saksasta hän muutti Hollantiin kesällä vuonna 1916, josta hän pestautui merimieheksi ja oli merillä noin kolme vuotta. Meriltä palattuaan hän muutti Tanskaan ja työskenteli siellä maataloustöissä, kunnes palasi takaisin Suomeen helmikuussa vuonna 1920 ja asettui asumaan Lapualle, missä hän työskenteli saha- ja rakennustyöläisenä. Hänet haudattiin Lapualle.

muokkaa Abel Tikkanen

(14. lokakuuta 1894 Kiuruvesi – 1. joulukuuta 1942) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Abel Tikkanen ja Maria Korhonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Aina Mikkosen kanssa. Tikkanen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 15. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1916 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet lähetettiin Altonan työosastoon 22. helmikuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Tikkanen palasi 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä eri puolilla maata. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

muokkaa Vilhelm Tikkanen

muokkaa Yrjö Jalmar Tikkanen

(5. tammikuuta 1893 Jällivaara Ruotsi – 6. heinäkuuta 1920) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Aadolf Edvard Tikkanen ja Josefina Vilhelmina Brändström. Tikkanen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 2. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 26. helmikuuta 1916. Takaisin Suomeen Tikkanen palasi 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä Kuusiluodossa, jossa hän kuoli tapaturmaisesti 6. heinäkuuta 1920.

muokkaa Lauri Matias Tilus

muokkaa Juho Antti Timonen

muokkaa Ville Timonen

muokkaa Antti Juho Tirkkonen

muokkaa Harald Henrik Toivola ent. Lindeman

(27. maaliskuuta 1889 Hämeenlinna –) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Edvard Lindeman ja Susanna Toivola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Tyyni Maria Suomen kanssa, josta hän erosi vuonna 1931 ja avioitui uudelleen vuonna 1934 Anna Arvosen kanssa. Toivola työskenteli sanomalehtimiehenä ja oli vuodesta 1911 alkaen Hämeenlinnan raittiuspiirin sihteerinä ja raittiuspuhujana sekä osallistui keväällä vuonna 1916 jääkäreiden värväykseen ennen liittymistään itse vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoona täydennysjoukkoon 30. toukokuuta 1916, josta hän joutui myöhemmin Altonan työosastoon. Altonasta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Toivola palasi sisällissodan jälkeen kesällä 1918 ja matkusti Riihimäelle, missä hän sai töitä Riihimäen Sanomien toimittajana. Vuodesta 1923 alkaen hän toimi asioitsijana Hämeenlinnassa, missä hän hoiti myöhemmin Harald Toivolan asianajotoimistoa. Luottamustoimia Toivolalla oli runsaasti esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1946 alakaen ja hallituksen jäsen vuosina 1948 - 1950 sekä useiden lautakuntien jäsenenä Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan Sibelius-seuran puheenjohtajana hän myös toimi. Toivola toimi myös useissa Hämeenlinnan Suomi-seuroissa muun muassa Suomi – Puola, Suomi - Italia, Suomi - Unkari, Suomi – DDR seuroissa. Hämeenlinnan musiikinystävät ry:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana hän myös toimi ja hänet valittiin vuonna 1969 Suomi-Neuvostoliitto-Seura ry:n kunniajäseneksi. Kunniamerkit: Suomen leijonan ritarimerkki, Osuusliike Häme kultainen ansiomerkki, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kultainen ansiomerkki, DDR-Pohjoismaat Seuran hopeinen ansiomerkki, 2. Internationale Mönzausstellung Im Rostock mitali. Saksan Demokraattisen Tasavallan Weimarin kunniaplaketti.

muokkaa Johannes Tollo

(Käytti Saksassa nimeä Storholm), (30. tammikuuta 1891 Alahärmä – 28. maaliskuuta 1918 Tampere) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Kustaa Tollo ja Serafia Juhontytär. Tämä Alahärmäläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 20. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 4. komppaniaan 25. joulukuuta 1915 ja edelleen haupitsipatteriin 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 1. patteriin, josta hänet komennettiin edelleen Mäntän pataljoonaan. Hän kaatui Tampereen edustalla 28. maaliskuuta 1918 ja hänet haudattiin Alahärmän sankarihautaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 9. maaliskuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Jääkärimerkki.

muokkaa Lauri Iisak Torn myöh. Talviluoto

(käytti Saksassa peitenimeä Thorn), (s. 26. marraskuuta 1896 Tampere) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies August Alfred Torn ja Amanda Willberg. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1920 Ksenia Aliina Lahelman kanssa, josta hän erosi vuonna 1931 ja avioitui toisen kerran vuonna 1936 Anna Eliina Kokon kanssa. Talviluoto kävi kansakoulun. Hän työskenteli varastomiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän joutui jäämään Insterburgin sotilassairaalaan hoidettavaksi pataljoonan lähtiessä kotimaahan helmikuussa 1918. Takaisin suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 20. heinäkuuta 1918 ja asettui Tampereelle poliisikonstaapeliksi, josta hän siirtyi samalaiseen tehtävään Raumalle. Poliisivoimista hän erosi vuonna 1920 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kiukaisten suojeluskuntaan. Suojeluskunnasta häne erosi ja astui armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1921 ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Kajaanin sissipataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 14. lokakuuta 1921 ja siirtyi hoitajaksi ensin Lapinlahden ja myöhemmin Oulun kaupungin mielisairaaloihin. Vuoden 1929 jälkeen hän toimi satunnaisissa töissä ja vaihtoi vuonna 1935 nimensä Talviluodoksi, kunnes vuonna 1936 hän astui Valtionrautateiden palvelukseen ylimääräiseksi asemamieheksi Tampereelle, missä hän palveli talvisodan syttymiseen saakka. Talviluoto osallistui talvisotaan Kuljetus - ja rehuosaston johtajana 5. Armeijakunnan esikunnassa. Välirauhan aikana hän toimi kuljetusryhmän johtajana Kuoreveden Lentovarikolla ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin vääpeliksi 10. Ilmasuojelukomppaniaan Ruovedelle, josta hänet siirrettiin vääpeliksi Liikennekomppaniaan ja edelleen partionjohtajaksi Toimisto 2:een Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiriin. Sotien jälkeen Talviluoto toimi työnjohtajana Keskusvarikko 3:ssa aina vuoteen 1960 saakka. Ylennykset: Vääpeli 6. lokakuuta 1921. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

muokkaa Otto Tuomaala

(6. lokakuuta 1886 Vimpeli) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maakauppias Juho Tuomaala ja Maija Hongisto. Tämä Vimpeliläinen maalari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 30. tammikuuta 1916. Hänet laskettiin Ruotsiin lomalle pataljoonasta 29. helmikuuta 1916. Takaisin pataljoonaan hän palasi 7. maaliskuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa ovat tuntemattomia.

muokkaa Lähteet

muokkaa Viitteet

. - . - . - . - . ubezpieczenie mieszkania biżuteria ślubna bwin bwin zwiedzanie krakowa betonomieszarki katalog Pozycjonowanie Wrocław imprezy integracyjne TangoStanisław Wokulski | Krzyżacy | Konrad Wallenrod streszczenie | Zdana matura z angielskiego Tanio i skutecznie | Staszic | Szczoka | darmowy hosting | e-kartki | Szewcy | Jezyk angielski konwersacje warszawa sukces gwarantowany | Dzieje Tristana i Izoldy | Grzybki | Grzybki | Tania książka | Pan Wołodyjowski